Eurooppapatenttiasiamieheksi

Eurooppapatenttiasiamies. Voi luoja, nimike on jo itsessään niin pitkä, etteivät lapsesi tiedä, mitä teet työksesi, eikä kukaan osaa kirjoittaa ammattiasi oikein, jos nimike nyt edes mahtuu siihen kenttään, johon se tulisi kirjoittaa.

Eurooppapatenttiasiamieheksi päätyy suorittamalla EQE-kokeen, mutta sitä ennen on jo tapahtunut jotain, mikä on ohjannut sille tielle. Olen usein sanonut, ettei kukaan tietoisesti päädy patenttialalle.

Aloitin työt tutkijainsinöörinä EPO:lla kesällä 2003.

Ensimmäinen kosketukseni immateriaalioikeuksiin tapahtui työskennellessäni tutkijana Tampereen teknillisellä yliopistolla, kun kollegani kertoi aikovansa hakea työpaikkaa Euroopan Patenttivirastolta (EPO). Sehän kuulosti kiinnostavalta, joten päätin itsekin hakea; ties vaikka pääsisi haastatteluun ja matkalle Müncheniin. Sillä matkalla olen edelleen.

Aloitin työt tutkijainsinöörinä EPO:lla kesällä 2003. Kahden kuukauden kielikurssituksen jälkeen pääsin perehtymään patenttien ihmeelliseen maailmaan. Silloinen esimieheni, paksuja sikareita poltteleva vanhempi luxemburgilainen herrasmies, tiivisti työnkuvamme peliksi, jossa patentinhakija haluaa laajan suojan ja tutkijainsinööri yrittää rajoittaa suojan sellaiseksi, ettei se häiritse kolmansia osapuolia. EPO:lla patentteihin ja niihin liittyviin kysymyksiin pääsi perehtymään varsin syvälle, mutta kapeasti – tutkijainsinöörin työssä patentin elinajasta näkee vain virastokäsittelyn ja kosketus itse keksintöön jää ohueksi.

Kuudessa vuodessa olin täysin kyllästynyt patenttihakemuksiin ja päätin tehdä jotain ihan muuta. Patentit unohtuivat hetkeksi, mutta vetivät minut lopulta takaisin. Tällä kertaa ”voiman pimeälle puolelle”, kuten EPO:lla kutsuimme patenttiasiamiestyötä.

Eurooppapatenttiasiamieheksi, tai ihan vain patenttiasiamieheksi, ei pääse tuosta vaan, mutta patenttiasiamiestoimistoon voi päästä töihin, koska osaavia ihmisiä kaivataan alalle. EPO-kokemukseni saattoi auttaa, ja työpaikka patenttialalta löytyi ongelmitta, vieläpä sellainen työpaikka, joka tuntui omalta heti ensi hetkestä alkaen.

Olen aina ollut halukas väittelemään ja tarkka yksityiskohdista, ja näitä ominaisuuksia tarvitaan eurooppapatenttiasiamieheltä.

Eurooppapatenttiasiamiehen pätevyyden tarjoavaa EQE-koetta ei toki voi tässä sivuuttaa, mutta se on lopulta vain koe, joka pitää suorittaa, eikä mitenkään liian hankala. Yhden osion jouduin uusimaan, mutta koe sinänsä vaatii lähinnä nopeutta ja hyvin jäsenneltyä työskentelytapaa, vaikka sitä demonisoidaan ja romantisoidaan alalla laajasti.

Eurooppapatenttiasiamiehyys, saati arkipäiväinen eurooppapatenttiasimiehen työ, ei kuitenkaan muodostu muodollisesta pätevyydestä vaan koko patentointiprosessin haltuunottamisesta käytännössä. Patentointiprosessi alkaa usein keskustelusta keksijän kanssa, jossa pitää ensimmäisenä tehdä selväksi, että hyvä – mahdollisesti kaupallisestikin menestyvä – keksintö ja patentoitava keksintö eivät ole sama asia. Alustavasta keskustelusta edetään sitten patenttihakemuksen kirjoittamiseen ja sen virastokäsittelyyn, jossa pääsee hyödyntämään eurooppapatenttiasiamiehen osaamista, uutuuden ja keksinnöllisyyden arvioinnissa eurooppapatenttiasiamies on kova tekijä, mutta tämän osan prosessia hallitsee ainakin pääosin myös tutkijainsinööri.

Eurooppapatenttiasiamiehen kova osaaminen tulee tarpeeseen erityisesti patentin myönnön tai hylkäyksen jälkeen. Valitukset, väitteet ja oikeuskäsittelyt ovat sellaista aluetta, johon yksikään koe tai pitkä kokemus ei valmista, ja nämä patentin myöhemmät elämänvaiheet ovat edelleen syynä siihen, että haluan olla eurooppapatenttiasiamies. Pätevyys myönnön jälkeisissä vaiheissa vaatii paneutumista, sopivaa luonnetta ja ennen kaikkea kokemusta. Onneksi olen pystynyt harjoittelemaan näitä vaiheita kokeneempien kollegojen siipien suojissa.

Patenttialalla on tarjolla mielenkiintoista työtä mielenkiintoisten keksintöjen parissa.

Olen aina ollut halukas väittelemään ja tarkka yksityiskohdista, ja näitä ominaisuuksia tarvitaan eurooppapatenttiasiamieheltä. On nautinnollista esiintyä valituslautakunnalle tai väitejaokselle ja voittaa. Eurooppapatenttiasiamieheksi kasvaminen vaatii myös aimo annoksen voitontahtoa ja tappion vihaamista.

Pidän edelleen kiinni ajatuksestani, ettei patenttialalle kukaan päädy suunnitellusti; tänne ajaudutaan. Ja sitten pysytään, koska tämä on hauskaa. Patenttialalla on tarjolla mielenkiintoista työtä mielenkiintoisten keksintöjen parissa, ja lisäksi saa vielä vääntää asioista ihan kunnolla. Tykkään ja suosittelen.